| Date | 2010-06-27 |
| Message | Terveisiä Hollannista! Törkeän hauskaa oli taas. Asuminen ja ajanvietto brittien kanssa oli lystiä ja oli uusia naamoja pelaajistossakin, sekä tietysti vanhat tutut. Constructed 200 meni perseelleen, olin 10., mutta kahdessa muussa turneessa ylsin häviämään finaalin. Community Draftissa siten 4. ja Arenassa 2. Oli aika mahtavat palkinnot turneissa... hyvät tuliaiset kotiin (vaikka Orcus jäi voittamati). Mun Gargantuan Blue repaint meni kuitenkin pääturneen ykköselle, pääsin vähän osalliseksi siinä Waynen juhlaan . Orcus näyttää hyvältä. Tai pahalta. |
| Date | 2010-06-06 |
| Location | |
| Message | Hauska yksityiskohta: Eniten haltiahahmoja on Oloaksella pelannut NEKKU. "Haltiasydän". ![]() |
| Date | 2010-06-04 |
| Location | |
| Message | 70 ja 6. |
| Date | 2010-05-26 |
| Message | (...jatkuu edellisestä...) Kalmanritari katsoi vierastaan syvälle silmäkuoppiin. - Tuhat kesää tuli täyteen viime vuosisadalla. Yhtään niistä en kadu. Talvea minä vihaan, lumessa on vaikea mennä rautapuvussa, ilman entisen kaltaisia lihaksia. Senhän tiedät sinäkin. Kalmaritari otti valtavan miekkansa telineestä, eikä yhä kynnyksellä seisova soturiwighti nähnyt komentajassaan merkkiäkään voiman puutteesta. Komentaja K. jatkoi: - Kyllä minä sen suurisuun voin kuriin laittaa. Minulla ei ole mitään salattavaa. Hän avasi suuren kaapin oven. Sieltä alkoi kuulua kolinaa, ja esiin nuljahteli kolme luurankosotilasta. Kalmanritari meni toiselle kaapille, ja sieltä tuli kaksi lisää. Vielä hän avasi takahuoneen oven, kutsuen sisään viisi luurankoa lisää. - Tulehan sinäkin, Kutsuja, komensi hän jotakuta hämäävän levollisella äänellään. Ovella odottavaa soturiwightiä nälätti. Hän tunsi takahuoneesta lähestyvien sielujen parkunan ja toivoi, että Komentaja K.:lla olisi jotain asiaa myös elävien keskuuteen. Kun nyt kerran reissuun lähdettiin. |
| Date | 2010-05-25 |
| Message | Soturiwighti, pystyyn kuivunut urho menneiltä ajoilta, askelsi raskaasti kauppaan. Ilma sisällä oli seisahtunutta. Kauppias Spekteri näet ei pitänyt vedosta. Se ei soturiwightiä vaivannut, sillä hänen haistamis- ja hengityselimensä olivat parhaat päivänsä nähneet. Nyt oli tärkeämpää toimitettavaa. - Tarvitsen uuden raudan. Tällä ei tunnu osuvan rampaan lapseenkaan, virkkoi wighti häilyväiselle tuttavalleen, taputtaen huotrassa ruosteisna käpöttävän miekkansa kahvaa. - SPEKTREJEN YLIVALTAA!, huusi kauppias Spekteri siihen. Soturiwightiä vitutti. Aina sama homma. Hän katsoi hetken puodinpitäjän leiskuviin silmiin ja arvasi, ettei ase tänäänkään vaihtuisi. Saatanan pilvi, tämä ei jää tähän. Kömpelösti kantansa kääntäen pyörähti soturiwighti mennäkseen. - SPEKTREJEN YLIVALTAA!, kirkui kauppias tiskin takaa perään. Wighti astui ulos miellyttävän pimeään yöhön. Vanha sotaurho tiesi, ketä tämä tilanne kutsui selvittäjäkseen. Siinä ei kaupan leijuva tuhnu kauaa vinkuisi, kun hän hakisi komentajansa kyselemään aseista ja keskustelemaan päivän polttavista kysymyksistä. Soturiwightiä kyllä hieman sapetti, ettei hän itse saanut asioitaan hoidettua. Eikä kuuna päivänä saisi kauppias Spekteriä kiinni, vaikka väsymättä pari vuosisataa yrittäisi. Mutta kyllä se tästä, tuumi hän vanhaa muistomerkkiä lähestyessään. |
| Date | 2010-05-14 |
| Location | |
| Message | Sunnuntaina Välimerelle viikoksi hakemaan inspistä - ja lepotaukoa. Porukat sponssaa, joten kumarran aika syvään. |