Sign Guestbook   Back to OLOAS Home   Report abuse

Name	DMAK
Date	2006-11-26
Message	Maagi on kieltämättä kiehtova. Totta, ettei helppo. Mun mieli: Ollakseen sankari, kannattaa olla taisteleva, urhea hahmo. Ollaakseen historiallisesti klassinen sankari, usein valinta on mikä tahansa ns. perus-fighterista ritariin. Ollakseen ryhmän tärkein jäsen voi olla mitä vaan luokkaa. Kaikken aikojen taistelijahahmon - mun silmissä - tittelistä Ratkon kanssa kisaava Ulvang oli heitettäessä 12 tai 13 ja loput max. 10. Nykyhahmojen taso, jos näin voi tai saa sanoa, on karmean korkea. Mietittyjä, sydämellä pelattuja. On hyvä, ettei "heittoitkua" enää juurikaan ilmene. Ja annanhan mä luokattomat uusia. Totta se on, että kontrastiset heitot auttavat, mutta ajatelkaapa, miten hienon luonteen ja historian voi kehittää, vaikka kaikki heitot ovat 10:ä?! Se on ideasta kiinni. Pellervossa ja etenkin Kaiviksessa, missä seikkailijoita on kuollut tuhansia ja DM jakoi maagisia kuin SPR kalsareita Afrikkaan, niin hahmo koostuu ihan jostain muusta kuin voima 17:sta. Pelaajakokemukseni muistuttaa kyllä ns. ysiturhaumasta. Tää on mahtava keskustelu. Ehkä myöhemmin erittelen ajatuksiani pelaajana ja etenkin DM:nä ja myös EPH:ista. Mulla on ihmeellinen kyky tappaa tällaiset keskustelut, joten viivästytän laajaa sanaa.

Name	Oskari
Date	2006-11-26
Message	Sen verran kauan olen pelaanut ja yhden superhahmonkin vienyt läpi että pelaamisessa on tärkeää vain hienot tapahtumat. Hienoon tapahtumaan tarvitaan persoonallisia hahmoja ja hieno maailma ja hienot pelaajat ja hieno pelinjohtaja. Joten hahmoissa tärkeintä on persoonallisuus. Powerplay ärsyttää minua. Liian monessa porukassa olen tuntenut power pelaamisen tuottamaa kateutta ja kilpailua. Meidän nimitason hahmoja ei onneksi tarvi kadehtia yhtään, kiitos hienojen pelaajien!!!!!!! Oskari Oskari

Name	Oscari
Date	2006-11-26
Message	Hei, Mukavaa keskustelua, on otettava osaa. Seuraavasta on hankalahko kirjoittaa, toivottavasti hoksaatte idean. Laten ajatuksissa on yhteistä omieni kanssa, mutta ehkä hieman eri kantilta. Jos ymmärsin oikein, että Late, nimen omaan laitat hahmoosi jotain itsestäsi siis. Minä kuvaan/peilaan tätä ajatusta eri suunnasta. Kaivan hahmosta esiin jotain mitä on itsessäni. Eli luon hahmon ilman että ajattelen ollenkaan itseäni(tämä on aivan helppoa ja onnistun siinä absoluuttisesti ja teen siitä mielenkiintoisen tyypin. Sen jälkeen etsin itsestäni ne luonteenpiirteet joita hahmolla on ja otan vain ne käyttöön (suljen siis muita/omia luonteenpiirteitäni pois mahdollisimman paljon). Tämä toki aiheuttaa sen että en omista jokaista luonteenpiirrettä ja ajatusmaailmaa yhtä vahvana, joten kaikki hahmot eivät onnistukkaan sitten aina syvällisesti. Mutta se on haasteellista, kun ei tavallaan valitse ja rakenna hahmoaan, vaan rakentaa itsensä hahmon sisälle. Vähitellen oppii sulkemaan luonteenpiirteitä tehokkaasti ja luonnollisesti ja näin ollen hahmon pelaamisesta tulee luonnollista ja uskottavaa, elävää, mahtavaa =) Ajan myötä siis haasteellisuus itse hahmon pelaamisesta poistuu ja pelaaminen muuttuu nautinnoksi ts. työ palkitaan. Tämä on varmaan sitä samaa, mitä kaikki ajattelevat ja tekevät, mutta vain sanoiksi muutettuna ja omasta vinkkelistäni.

Name	Late
Date	2006-11-26
Location
Message	Terveisiä naurusta. Minulle on tärkeää, että hahmossa on jotain itsestäni. Lisäksi sen pitää jollain tavalla vedota huumorintajuuni. Vinski on ensimmäinen pelaajahahmoni joka täyttää nämä vaatimukset. Haluan, että hahmossa on jotain tunnistettavaa arkimaailmasta. Luonne tai asenne, joka joutuu humoristiseen valoon, kun se toteutetaan fantasiamaailmassa. Tunnen muutamia tyyppejä, jotka haluaisin toteuttaa pelissä... Hahmoluokista suosikkejani ovat taistelevat hamot, jotka pääsevät heti toimintaan mukaan. Minunkin mielestäni maagi on liian haastava ja vaivalloinen pelattava, varsinkin kun loitsut sun muut tulevat enemmän tai vähemmän arvan kautta. Ei houkuttele itseäni erityisesti. Voi tietenkin olla että mieli muuttuu jonain päivänä. Omasta mielestäni ns. normaalit hamoluokat antavat ihan riittävän laajat mahdollisuudet hahmolle, jostain syystä kaikkein eksoottisimmat rodut ja ammatit tuntuvat mun mielestä vievän liikaa tilaa luonteelta. Voi tosin olla että myös tämä ajatus tulee muuttumaan jatkossa. Vinskistä tuli vähän erilainen kuin suunnittelin, mutta kai sekin on ihan normaalia, kaikkea ei voi suunnitella, eikä kaikkea suunnittelemaansa pysty toteuttamaan.

Name	Zernebock
Date	2006-11-25
Location
Message	Minä en voi ymmärtää tätä maagiharhaa? Perustuuko nuo kannat siihen, että maagin pelaaminen on niin pirullisen haastavaa. 4 HP, AC 10 alussa, opiskelu ja kirjoittaminen - jos onnistuu - vie tuhottomasti aikaa, loitsuvalikoima voi pahimmillaan olla naurettava, spesialisteilla vielä kupat ja kiroukset päälle. Ilman Read Magicia olet nopan armoilla loitsuja opiskellessa, ilman Copya (jossa olet myös nopan armoilla) olet kiireen armoilla. Kirjaa ei lueta jos sataa riittävästi, kirjoittaminen ei onnistu teltassa. Painful Wounds tai Foresight (9th level) ei paljon lohduta. Eikä ne ruipelot edes kanna omia kirjojansa! Tämä maagin suuruus on ILLUUSIO, joka ei ole missään muualla kuin pelaajien päissä. Hahmo luodaan siinä harhakuvassa, joka on kuvattuna Spells&Magic kirjan kanteen. On tulta ja tappurraa, maailmat taipuu maagin käsissä. Tosiassa, vitostason maagi voi näppärästi vaikka vaihtaa esineen maagista auraa (Nystuls Magical Aura I), tai vaikkapa saada epämaagiset soittimet soimaan itsestään (Ghost Pipes II), tai jopa toisellakin taialla hämätä Detect Magicia (Laeral's Dancing Dweomer III). Huimaa. Silti olen kymmenen sellaista tehnyt...

Name	Galup
Date	2006-11-25
Message	Tärkeimpiä puolia pelaajahahmossa on se, että saa hahmon elämään. Elävällä hahmolla on tunnetta teoissa. Hyvä hahmo ei ole suuri supersankari, joka onnistuu kaikessa mihin ryhtyy. Peloton, jonka ei tarvitse pelätä mitään. Hahmolla pitää olla heikkouksia tai jotain, joka tekee pelaamisesta vaikeampaa. Vastakohtana hyvälle pelaajahahmolle on historiaton seikkailija, joka ei pelkää kuolemaa eikä mitään muutakaan. Huono hahmo on tullut jostakin, ei sen välin mistä tai kenen kodista, seikkailee, haavoittuu, paranee ja kerää magiaa. Päivät seuraavat toisiaan ilman sen suurempaa tarkoitusta. Hyvällä hahmolla on elämä jo ennen seikkailuja. Tausta, josta ponnistaa. Parasta peleissä on ollut Kalevin pelaaminen ja raadollisen elämän eläminen Syvälässä. Pojaat, pojaat. Terveisin vaan kavereille kaivoksissa ja Vilho Niskaselle (Vilhon kellarista lähti Ilmon ura vauhtiin)! Jos hahmoluokista pitää valita yksi yli muiden, niin se on maagi. Maagin on mahdollista tehdä parhaiten asioita, joista oikeasti vain uneksitaan. Itse asetan pelaamiseen jonkin tavoitteen. Yleensä se on niin kaukana, että ehtii kuolla ennekuin tavoitteeseen pääsee. Masmalosta ei tullut lohkäärmettä. Koltaharista ei tullut lohikäärmettä. Roeesta ei tullut lohikäärmettä. Mutta Kalevi onnistui pelastamaan poikansa. Ja Rufi on matkalla ja siinä sivussa hänestä tuli lohikäärme! Siis mä!

Name	DMAK
Date	2006-11-25
Location
Message	Hieno gallup. Tavailen mielenkiinnolla tuloksia. Oskari: Jos taidekynäsi on Artline ErgoLine Calligraphy Pen 1.0 Shachihata ERG-241 BLACK 4974052817182 ... niin se löytyy pelaajakynäkotelosta, Puuhaluolasta.

Name	Garl Gallup
Date	2006-11-25
Location
Message	Oma näkemykseni gallup-kysymykseen. Kuolemattomia on hahmoista tullut luonteen, epäsovinnaisen tai poikkeuksellisen luovan toiminnan tai tehokkaan verbaliikan kautta. Toinen tapa tehdä hahmosta muisteltava on pelata sitä niin pitkään että se muodostuu rakkaaksi muillekin. Hyvän pelattavan taas hahmosta tekevät epäsovinnainen tai toiminnallinen luonne, taustapohdinta ja sattuma. Tarttumapintaa antavat nopat, jos hahmolla on yksi-kaksi todella kovaa tai todella heikkoa heittoa ysien ja kymppien joukossa on niihin helpompi panostaa. Sama äärimmäisyyksien tasapaino koskee myös luonnetta tms. Itse pidän kenteistä, noista kevätpusikoiden vekkuleista kahistelijoista, niiden pelillisten arvojen (ja toki sympaattisuuden) vuoksi. Pelin yksi ulottuvuus on tehdä siitä myös muille pelaajille kokemus, oman pään sisällä käydyt filosofiset pohdinnat antavat iloa vain itselle, ellei niitä tuo julki (tästä hyvänä esimerkkinä Vinskin sisäisen taiston presentaatio etenkin verkossa). Sitähän ei kuitenkaan käy kiistäminen, näin kertakokemuksenkin pohjalta, että on se hienoa pelata Welhoa, ihan vain sen vuoksi kun se on niin vitun kova. Tässä tämä ylenmääräinen vuodatus. Edellä lausuttuun englanninkieliseen virkeryppääseen voin vain yhtyä. Spirit of Valvatti Kuuramalikka

Name	aaa
Date	2006-11-25
Message	The next time you're tempted to blame, condemn, take revenge, or act out of anger, ask yourself -- what will it accomplish? The next time you start to worry or fret, or feel sorry for yourself, ask yourself -- what good will it do?Every one of your thoughts and actions, brings a result. So whatever you do, know why you're doing it. Because whatever you're working toward, will happen. The quality and substance of your life, are determined by where you focus your energy and attention. If you focus on anger, you'll have plenty of reason for anger. When you focus on worry, you will have much to worry about. Instead, focus on gratitude, and you will have many things to be thankful for. Focus on positive action, and you'll make good things come about. Direct your energy and your attention to the abundant side of life. Expect the best, and you'll make it happen.

Name	Late
Date	2006-11-24
Location
Message	Ajattelin heittää pienen gallup-kyselyn: Mitkä ovat mielestänne tarkeimmät puolet pelaajahahmossa? Ominaisuudet ja kyvyt? Hahmoluokka? Luonne? Tarina? Kehitys ja kaari? Pitääkö hahmon olla erikoinen tai erilainen vai käykö perushahmot lähtökohdaksi? Pitääkö hahmon olla hassu vai vakava? Millä lailla olette kehittäneet hahmonne? Sattumalta vai suunnitteletteko paljon? Omaa pohdintaani saatte lukea myöhemmin, jos tämä on muidenkin mielestä mielenkiintoinen kysymys...

Page 166 of 181 << First < 163 164 165 166 167 168 169 > Last >>